Digitalisaation myötä erilaiset teknologia- ja älylaitteet
ovat yleistyneet osaksi arkipäiväämme ja nyky-yhteiskunnassa toimiminen ja
eläminen edellyttää edes jonkinmoisia teknologiataitoja. Ensimmäisellä
luennolla puhuttiinkin, että osa väestöstä on vaarassa pudota kehityksen
kelkasta, sillä useita arkipäivänkin asioita, kuten esimerkiksi laskujen
maksaminen ja terveyskeskukseen ilmoittautuminen, hoidetaan nykyään tai tullaan
tulevaisuudessa hoitamaan sähköisesti. Kaikilla ei ole tarvittavia taitoja tai valmiuksia
hyödyntää uutta teknologiaa, mikä aiheuttaa eriarvoisuutta käyttäjien kesken.
Luennolla esitettiinkin tärkeä kysymys; lisääkö vai vähentääkö digitalisaatio
tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja mikä on kasvatuksen rooli
tässä?
Peruskouluissa käytetään jo erilaisia älylaitteita
opetuksessa, joten on mielestäni hyödyllistä, että lapset oppivat perustaitoja
näiden laitteiden käyttämiseen jo päiväkodissa. Myös uudessa
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) painotetaan tieto- ja viestintäteknologista
osaamista. Monilukutaidon sekä tieto- ja viestintäteknologian osaamisen
esitetään edistävän lasten kasvatuksellista ja koulutuksellista tasa-arvoa.
Lasten kanssa tulisi tutkia ja havainnoida tieto- ja viestintäteknologian
roolia arkielämässä ja tutustua tieto- ja viestintäteknologisiin välineisiin,
sovelluksiin ja peleihin. Sisältöjen tuottaminen itse tai yhdessä muiden lasten
tai aikuisten kanssa käyttäen tieto- ja viestintäteknologiaa edistävät lasten
luovan ajattelun ja yhteistoiminnan taitoja. Aikuisten tehtävänä on ohjata
lapsia tieto- ja viestintäteknologian monipuoliseen ja etenkin turvalliseen
käyttöön. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 23–24)
Tämän päivän lapset edustavat kuitenkin sukupolvea, jotka
ovat kasvaneet uuden teknologian kanssa ja he ovat oppineet elämään käyttäen
tietokoneita, kameroita, älypuhelimia ja muita teknologisia laitteita. Yhä
nuoremmat lapset osaavat jo käyttää erilaisia älylaitteita vanhempiaan ja
opettajiaan paremmin. Vaikka useimmat
lapset osaavat käyttää ja heidän kotoaan löytyy tabletteja ja älypuhelimia,
niiden käyttö on usein puhtaasti vain viihteellistä. Lapset pelaavat pelejä ja
katsovat ohjelmia. Varhaiskasvatuksessa ja mediakasvatuksessa tulisikin
mielestäni keskittyä enemmän lasten teknologian hyötykäytön ymmärryksen
syventämiseen, teknologian vastuulliseen ja turvalliseen käyttöön ja oman
sisällön tuottamiseen, pelkästään laitteiden käytön opettelun sijaan. Luennolla
kuvattiin mielestäni mallikkaasti, ettei mediakasvatus ole yleisestä kasvatuksesta
irrallista toimintaa, vaan siinä pätevät yleiset kasvatukselliset
perusperiaatteet: läsnäolo, keskustelu, perustelut, rajat ja arvostus. Olisi
tärkeää, että pienten lasten kanssa työskennellessä teknologiset toiminnot ja
asiat yhdistettäisiin ympäröivään yhteiskuntaan lapsille tuttujen arkisten
asioiden kautta.
Mediakasvatusta ja tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen
opettamista rajoittaa päiväkodeissa useimmiten resurssit hankkia laitteita
opetuskäyttöön sekä työntekijöiden tietoteknisten taitojen puute sekä
negatiivinen asennoituminen niiden hankkimiseen. Työntekijöiden motivaatio ja
motivointi onkin noussut yhä tärkeämmäksi osaksi näiden digiajan muutosten
onnistumisessa. Päiväkodit ovat myös eriarvoisessa asemassa suhteessa toisiinsa, sillä joissakin taloissa voi olla mahdollisuus antaa jokaiselle lapselle oma tabletti, jolla toimia, joissakin taloissa voi olla yksi yhteinen tabletti, jota käyttää koko päiväkoti, ja joissakin taloissa ei ole edes sitä yhtä laitetta.
Mielestäni varhaiskasvatuksessa ja päiväkodin arjessa on yhä tärkeintä opettaa lapsille esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja ryhmässä toimimista sekä oppimaan oppimisen taitoja. Erilaiset älylaitteet voivat toki toimia oppimisen välineinä ja niitä pitää osata hyödyntää, mutta päiväkodin arkea ei voi elää älylaite kokoajan kourassa.
- Heidi
Lähde:
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Opetushallitus.
http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf
Luettu 26.1.2017
Hei!
VastaaPoistaPostauksenne teknologian asemasta varhaiskasvatuksessa kolahti itseenikin varhaiskasvattajana ja erityisesti ajatuksenne siitä että varhaiskasvatuksen arkea ei voi elää "älylaite kourassa" ja ko. laitteiden viihdepainotteisesta käytöstä kotona.
Työelämässä joutuu digilaitteiden käytön yhteydessä jatkuvasti perustelemaan lapsille, miksei eskarissa vain pelata tätä tai tätä peliä vaan tehdäänkin laitteilla muuta. Lapsista on selvästi aistittavissa laitteiden voimakas rinnastus pelaamiseen, mikä toisaalta on ymmärrettävää, koska heillä ei lukutaidon puuttuessa ole vielä juurikaan keinoja - eikä taitoja - käyttää digimaailmaa esimerkiksi tiedon etsimiseen tai sosiaaliseen kanssakäymiseen. Toisaalta mietityttää juurikin tuo teidänkin mainitsemanne viihdekäyttö, mikä tietenkin on sopivassa mittakaavassa ja materiaalissa ok mutta ongelmia se aiheuttaa silloin, kun digitaaliset laitteet otetaan käyttöön lisäämään vanhempien omaa aikaa tai niissä käytettävän materiaalin ikärajoitukset unohdetaan.
Varhaiskasvatus on avainasemassa avaamaan lapsille ovia sinne, minne ne muuten ovat vain raollaan tai kokonaan kiinni, mikä voi tarkoittaa vaikka teknologian käyttöä oppimisen välineenä. Uusi vasu painottaa teknologian käyttöä ja toki perusasiat tulee hallita oman ikäkauden mukaisesti mutta digitaalisuus ei sulje pois mm.vertaissuhteiden, leikin ja sylin merkitystä lapsen kokonaisvaltaiselle kehitykselle.
Liitän ajatusteni tueksi tähän suuresti arvostamani Jari Sinkkosen artikkelin lapsen hyvän kasvun eväistä herättämään ajatuksia.
http://www.kotitalouslehti.fi/artikkelit/mitalapsi/
Kiitos hyvästä kirjoituksesta
Ryhmän 22 puolesta Anna-Liisa
Hei!
VastaaPoistaHyvä kirjoitus tieto- ja viestintäteknologian (TVT) mahdollisuuksista sekä haasteista varhaiskasvatuksen kentällä. Pohdiskelin itse paljolti samoja asioita kirjoittaessani ryhmämme blogia aiheesta (muuttuvatoppimisymparistot18.blogspot.com)
Kuten tekstissänne totesitte, ovat lapset nykyään melko eteviä käyttämään erinäisiä teknisiä apparaatteja. Monesti tuntuukin siltä, että esim. päiväkodin henkilökunta on ns. vartin kärjestä kun vertaillaan lasten ja aikuisten TVT:n käyttämisen taitoja. Olisi kuitenkin oleellista, että varhaiskasvatuksessa kyettäisiin tarjoamaan laadukasta mediakasvatusta ja erityisesti monilukutaitoa. Kuten totesitte, osaavat lapset kyllä yleensä laitteiden peruskäytön jo muutenkin. Mielestäni Vasu jättää kuitenkin melko avoimeksi sen, kuinka lopulta varhaiskasvatuksessa TVT:n hyödyntäminen toteutuu. Mainitsemanne epätasa-arvoisuudet laitteiden määrässä eri yksiköissä on varmasti keskeinen asia, ja kun tähän yhdistetään mahdollinen negatiivinen suhtautuminen teknologiaan on selvää, ettei kunnollisiin tavoitteisiin päästä. Tässä onkin varhaiskasvattajille vielä melko suuri pähkinä purtavaksi lähivuosina. On kuitenkin syytä muistaa TVT:n olevan vain välineitä mielekkäälle oppimiselle, ei itsetarkoitus!
Ryhmän 18 puolesta,
Hermanni "HerQQu" Kuivanen