Neljännellä luennolla pääsimme tutustumaan digitaaliseen tarinankerrontaan. Termi "digital storytelling" ei ollut minulle entuudestaan kovinkaan tuttu. Käsitteen avautuessa tarkemmin, huomasin kuitenkin jo toteuttaneeni digitaalista tarinankerrontaa käytännön tasolla päiväkodissa työskennellessäni. Mutta siitä lisää hieman myöhemmin!
Mitä digitaalinen tarinankerronta opetuksessa sitten tarkoittaa? Lyhyesti se voidaan määritellä muutaman minuutin mittaisiksi, ääntä, kuvaa, tekstiä tai videota sisältäviksi informatiivisiksi "pätkiksi" tai tarinoiksi. Ideana on se, että tarinat ovat lasten tai nuorten itsensä luomia. Opetuksessa digitaalisen tarinankerronnan hyödyksi nähdään sen ominaisuus tukea erilaisia oppimistapoja ja -tyylejä. Opitut asiat tulevat tarinoiden kautta myös konkreettisesti näkyviksi. Menetelmä tukee loistavalla tavalla lasten ja nuorten osallisuutta ja tutkivaa oppimista. Tarinat voidaan usein toteuttaa ryhmätyöskentelynä, joten se tukee myös vuorovaikutus- ja tiimityötaitojen kehittymistä. Yhtenä hyötynä voi mielestäni pitää myös sitä, että menetelmä kannustaa luovuuteen. Ikiaikaiset kartongille askarrellut juliste-esitelmät voidaan nyt päivittää digitaaliseen, miljoonia mahdollisuuksia mukanaan tuovaan muotoon.
Näin varhaiskasvattajan näkökulmasta digitaalinen tarinankerronta vaikuttaa mitä mahtavimmalta menetelmältä tutkia ja oppia yhdessä lasten kanssa. Kuten luennolla todettiin, tarinat motivoivat meitä jokaista oppimaan. Erityisesti pienten lasten oppiminen tapahtuu vahvasti leikkien ja tarinoiden kautta. Pedagogisesti ajateltuna, digitaalinen tarinankerronta tarjoaa mahdollisuuden varhaiskasvatuksen eri orientaatioiden sujuvaan ja yhtäaikaiseen käsittelyyn. Samalla lapset oppivat myös digivälineiden hyötykäyttöä - monessa päiväkodissa ja perheessä esimerkiksi tabletit ovat varmasti suurimmilta osin vain viihdekäytössä.
Luennon aikana tutustuimme Touch Cast -nimiseen applikaatioon, jonka avulla on mahdollista tehdä erilaisia digitaalisia tarinoita. Ohjelmalla pystyy kätevästi kuvaamaan ja äänittämään erilaisia videoita. Videoihin on mahdollista myös upottaa kuvia, tiedostoja, videoita ym. materiaalia. Pääsimme luennolla harjoittelemaan Touch Castin käyttöä, ja se vakuutti meidät helppoudellaan. Pohtimaan jäimme kuitenkin yksityisyydensuoja- ja tekijänoikeuskysymyksiä. Vanhemmilta tulisi aina pyytää lupa heidän lastensa videoimiseen tai äänittämiseen, vaikka lopullista tuotosta ei jaettaisi julkisesti missään. Voimmeko olla aina varmoja siitä, että netissä tai applikaatioissa työstämämme materiaalit eivät päädy jotain kautta julkisesti nähtäviksi? Tarkkuutta vaatii myös se, ettei digitaalisiin tarinoihin epähuomiossa sisällytetä tekijänoikeuksia rikkovaa materiaalia.
Haasteita digitaalisten tarinoiden käyttöönotolle päiväkodeissa on valitettavasti jonkin verran. Kuntien taloudellinen ahdinko vaikuttaa voimakkaasti päiväkotien resursseihin ja hankintoihin. Läheskään jokaisessa päiväkodissa ei vielä ole tarvittavia välineitä, joiden avulla digitaalisten tarinoiden menetelmiä voitaisiin toteuttaa. Ongelmana on myös osaaminen. Vaikka lapset ovat diginatiiveja ja tottuneita tablettien käyttäjiä, päiväkodin kasvattajat eivät välttämättä omaa samanlaisia taitoja. Tarvittaisiinkin lisää koulutusta erilaisten teknologisten välineiden ja sovelluksien käyttöön. Viimeisenä, vaan ei vähimpänä, haasteita luo kokonaisvaltainen resurssien puute. Suuret ryhmäkoot ja vaativat työolosuhteet pakottavat kasvattajat keskittymään vain olennaisimpaan, jolloin esimerkiksi tällaisten uusien mahdollisuuksien lanseeraaminen käyttöön saattaa tuntua kaukaiselta ajatukselta.
Alussa mainitsinkin toteuttaneeni jonkinlaista digitaalista tarinankerrontaa päiväkodissa työskennellessäni. Teimme lasten kanssa erääseen kevätjuhlanäytökseen tarinan, jonka kerroimme videopätkillä, piirustuksilla ja valokuvilla. Työskenteleminen oli todella hauskaa sekä lasten että meidän kasvattajien mielestä. Toteuttaminen vaati kuitenkin aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Tarvittavien laitteiden ja ohjelmien saaminen ei ollut täysin yksinkertaista, mutta lopputulos oli lopulta vaivan väärti! Nyt tutuksi tulleella Touch Cast -applikaatiolla tarinan työstäminen olisi varmasti ollut vaivattomampaa.
- Susanna
Ryhmän 22 kommentointia:
VastaaPoistaDigitaalinen tarinankerronta on mielenkiintoinen metodi. Monissa päiväkodeissa ja eskareissa sitä varmasti käytetään jossakin muodossa, niin kuin Susanna kirjoittaa blogissa. Työskentely digitaalisten välineiden kanssa on lapsista yleensä mieluista ja välineet ovat tuttuja lapsille. Animaatioita tehdään paljon lasten kanssa ja lapsilta syntyy upeita tarinoita.
Digitaalisten välineiden käytön haaste onkin Susannan mainitsemat resurssit ja erilaisten teknologia välineiden käytön osaaminen. Touch Cast -applikaatio vaikutti mielenkiintoiselta ohjelmalta ja helposti saatavissa olevalta. Ryhmämme tekemän pätkän kanssa tuli mutkia matkaan. Siinä ipadin kanssa temppuillessa mietimmekin sitä jos olisimme tekemässä tehtävää lasten kanssa ja olisi samanlaisia ongelmia. Lapset olisivat tuskastuneet odotteluun ja hommaa olisi ollut vaikea pitää kasassa. Kun yhteydet ja koneet toimii niin parhaimmillaan digitaalisten laitteiden kanssa työskentely voi olla hyvinkin hauskaa ja saa aikaan upeita oppimisen tilanteita!
Minullekin digitaalinen tarinankerronta oli vähän uusi käsite, mutta huomasin, Susannan tapaan, jo käyttäneeni sitä päiväkodissa. Teimme yhden ryhmän kanssa aina iltapäivisin lasten päivästä kertovan elokuvan, jonka lapset saivat näyttää vanhemmilleen. Elokuva koostui siis päivän aikana otetuista kuvista ja videoista. Tämä juuri kehitti niin lasten, vanhempien kuin päiväkodin henkilökunnan vuorovaikutusta. Tässä ryhmässä kaikki vanhemmat olivat antaneet luvan kuvien käyttämiseen tässä tarkoituksessa.
VastaaPoistaMietin tuota Susannan ja Heidin pohdintaa noista resurssien ja tietotaidon puutteellisuudesta. Harmittavaa on, että joissain päiväkodeissa on tietotaitoa ja innostusta uusille kokeiluille ja joissain taas ei ja tämä epätasa-arvoistaa päiväkoteja.
Samanlaisia ajatuksia heräsi minullekin. Kovasti mennään digitaalisia työskentelytapoja kohti, ja uudet varhaiskasvatus -ja opetussuunnitelmat näitä työtapoja ja taitoja kasvattajilta edellyttävätkin. Kuitenkin Valitettavan usein ainakin vielä toistaiseksi, tarvittava välineistö ja osaaminen käytännön toteutukseen puuttuvat tai ovat kohtalaisen alkeellisella tasolla.
VastaaPoistaSe on surullista, koska tiedän esim. niiden lasten kohdalta joilla on erilaisia haasteita oppimisessa tai keskittymisessä, että ipadin käyttö tuo aivan uudenlaisen motivaation oppimiseen ja vaikkapa eskaritehtävien tekemiseen. Aika hujahtaa nopeasti ja tekeminen on mielekästä. Digitaalisen kerronnan avulla voi sellaisen lapsen elämässä aueta ihan uudenlainen mahdollisuus "kertoa" kokemuksistaan ja avata omaa maailmaansa, kenellä on haasteita vaikkapa puheen tai kerronnan tuottamisessa.
Mielenkiintoista nähdä, kuulla ja kokea lisää varhaiskasvatuksen arkea tällaisenkin tekemisen kautta!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTouchcastissä näytti olevan ikäsuositus 12+. Syykin selvisi: sovellus sisältää vähintäänkin kyseenalaisia hymiöitä lasten silmille. Alkoholiin, tupakkaan yms kaksimieliseen ja jopa rakaan huumoriin viittauksia. Eli ei välttämättä toimi pienten lasten kanssa.
VastaaPoistaMuuten kyllä digitaalinen tarinankerronta toimii varmasti, kuten yllä jo monet esimerkit kertoi. Kyllä se wanha kunnon videokin hyvin toimii, jos laitetaan vaan toimimaan :)
J