Opettajan työ oppimisympäristöjen taustalla

Viimeisellä luentokerralla pohdittiin mm. sitä minkälaisiin oppimisteorioihin oppimisympäristöt perustuvat, sekä minkälaisia uusia oppimisen teorioita tällä hetkellä suositaan. Luennolla käsiteltiin myös pedagogista mallia oppimisympäristöjen suunnittelussa. Oppimisteorioista käytiin läpi ainakin kognitivismi ja informaation prosessointinäkökulma, konstruktivismi, sosiaalinen vuorovaikutus ja kulttuurinäkökulma sekä konnektivismi ja sosiaaliset verkostot. 

Kognitivismi syntyi aikanaan kritiikkinä behaviorismille, kun ihmistä ei enää nähty ulkoisiin ärsykkeisiin reagoivana orgasmina. Kognitivismin mukaan oppija on informaation käsittelijä, joka omaksuu tietoa, suorittaa kognitiivisia operaatiota tiedolla ja varastoi tietoyksiköitä muistiinsa. Se painottaa tiedon hankkimisen, ymmärryksen, sovelluksen, analyysin ja arvioinnin tyyppisiä ajattelun prosesseja. Ensisijaisia opetusmuotoja ovat tiedon kanssa työskentelyä ja jäsentelyä tukevat metodit, kuten lukeminen, muistiinpanot, miellekartat, eli metodit jotka auttavat ajattelua ja asioiden hahmottamista ja ymmärtämistä. 

 

Konstruktivismissa oppijat eivät ole passiivisia tiedon vastaanottajia, vaan he aktiivisesti rakentavat tietämystään vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja tämä edelleen uudelleenorganisoi mielen tietorakenteita. Oppijat aktiivisesti tulkitsevat tietoa eivätkä vain omaksu sitä. Konstruktivismille tyypillistä on oppimislähtöiset opetusmenetelmät, kuten projektioppiminen. Uudessa ops:sissa painotetaan enemmän kuin ennen konstruktivismia. 

Sosiaalinen vuorovaikutus ja kulttuurinäkökulma painottavat ympäristön roolia oppimisessa, sekä erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä. Sosiokulttuurisessa suuntauksessa kognitio ja oppiminen ymmärretään yksilön ja tilanteen vuorovaikutuksena, oppiminen kuvataan ”osallistumisena” ja ”sosiaalisena merkitysneuvotteluna”. Situationaalinen oppimisteoria painottaa, ettei ole oppimista mikä ei olisi tilanne sidonnaista ja mihin ei liittyisi tiedon suhteellinen tai neuvoteltu luonne. Oppiminen on tämän mukaan tehokkaimmillaan oppimista tukevassa yhteisössä ja tukevia vuorovaikutuksen muotoja ovat esimerkiksi yhteistyö, ongelmanratkaisu, luottamuksen rakentaminen ja jaettu ymmärrys. Yleisiä opetusmenetelmiä ovat mm. vastavuoroinen opettaminen sekä vertaisvuorovaikutusta tukevat ryhmämenetelmät. 

Konnektivismi ja sosiaaliset verkostot ovat tällä hetkellä uusimpana oppimisenteoriana.  Oppiminen nähdään prosessina mikä tapahtuu erilaisissa muuttuvissa ympäristöissä, ja pääajatuksena onkin, että oppiminen tapahtuu tehokkaimmin osana sosiaalista verkostoa. Uutta informaatiota haetaan jatkuvasti ja kyky tehdä erittelyjä tärkeän ja vähemmän tärkeän informaation välillä muodostuu hyvin tärkeäksi taidoksi. Konnektivismi edustaa oppimiskäsitystä joka heijastelee yhteiskunnallista muutosta siitä, että oppiminen ei ole enää yksilön mielensisäistä toimintaa.  Oppimisen kannalta keskeisintä toimintaa on henkilökohtaisten oppimisverkostojen rakentaminen ja erilaisiin tiedon virtoihin kytkeytyminen.

Erilaisten oppimisteorioiden käyttö on huomattavasti tärkeämmässä roolissa koulun puolella, mutta ne tulisi todellakin ottaa huomioon myös varhaiskasvatuksessa tapahtuvassa, joka päiväisessä opetuksessa. Oppimista tapahtuu varhaiskasvatuksessa jatkuvasti, eikä kaikki opetus ole etukäteen suunniteltua. Oppimisympäristöjen suunnittelussa tulee ennen kaikkea ottaa huomioon turvallisuus, uudessa varhaiskasvatuksen perusteissa (2016) kerrotaan kuinka; ”oppimisympäristöjä suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä lasten kanssa. Niiden tulee tukea lasten luontaista uteliaisuutta ja oppimisen halua sekä ohjata leikkiin, fyysiseen aktiivisuuteen, tutkimiseen sekä taiteelliseen ilmaisuun ja kokemiseen”. Nykyään varhaiskasvattajien tulee myös huomioida konnektivismin vaikutus oppimisympäristöjen suunnittelussa, kun yhä enemmän aloitetaan teknologian käyttö yhä nuorempien kanssa. 

Pedagoginen malli on teoriapohjainen jäsennys opetustilanteiden ja oppimisprosessin etenemisestä. Didaktisesti käytettyinä mallit ohjaavat oppimisympäristön tai -materiaalin rakentamista ymmärtävää syväoppimista tukevaksi.

Erilaisia pedagogisia malleja ja toteutustapoja:

·       Käänteinen luokkahuone (Flipped classroom) jossa oppimisen luonne on itseohjautuva ja aktiivinen. Ideana on, että oppija tekee valmistelevia tehtäviä kotona, esim. katsoo videon, kirjoittaa blogia tai lukee kirjaa, jonka jälkeen oppijat työskentelevät luokassa yhdessä. Tavoitteena on parempi ymmärrys käsitteistä, niiden soveltamisesta ja yhteyksistä, kun on luvassa enemmän keskustelua ja toimintaa kuin luennointia. 

·      Erilaiset yhteisöllisen oppimisen sovellutukset, kuten tutkiva oppiminen. Oppimisen luonne aktiivinen ja yhteisöllinen. Perustuu ajatukseen sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksestä oppimisessa. Opetusmenetelminä mm. vastavuoroinen opettaminen, tutkiva oppiminen, ongelmanperustainen oppiminen, case-työskentely, projektioppiminen tai osallistava pedagogiikka.

·   

   Sulautuva opetus (blendedlearning). Oppimisen luonne on aktiivinen sekä yhteisöllisesti että itseohjautuvasti. Sulautuva opetus on määritelty oppimisen menetelmäksi, jossa yhdistetään kontaktiopetusta ja verkko-opetusta, yhdistetään jakelujärjestelmiä ja teknologioita sekä yhdistetään opetustekniikoita ja metodeita.

·  Täysin etänä verkossa/mobiilisti tapahtuva oppiminen (online learning). Oppimisen luonne yhteisöllinen ja itseohjautuva. Verkko-oppimisen tukemiseen on kehitetty 5 askeleen malli, joka sisältää: pääsyn ja motivaation, sosialisaation verkossa, informaation jakamisen ja vaihdon, tiedonrakentamisen ja kehityksen. Esimerkiksi Mooc-kurssit hyvä esimerkki verkossa tapahtuvasta oppimisesta. 

Pedagogisista malleista etenkin erilaiset yhteisöllisen oppimisen menetelmät sopivat varhaiskasvatuksessa käytettäviksi, kun lasten kanssa voidaan yhdessä toteuttaa erilaisia projektitöitä, joka kehittää heidän ongelmanratkaisuaan sekä vuorovaikutustaitoja. Käänteinen luokkahuone malli sekä täysin etänä tapahtuva oppiminen, vaikuttavat myös erittäin toimivilta ratkaisuilta, mutta varhaiskasvatukseen ne ovat liian hankalia, joten ehkä niistä jotkin sovellutukset voisivat toimia? 

Lähteet

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Opetushallitus.

http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf

Luettu 26.1.2017