perjantai 24. helmikuuta 2017
keskiviikko 22. helmikuuta 2017
Opettajan työ oppimisympäristöjen taustalla
Viimeisellä
luentokerralla pohdittiin mm. sitä minkälaisiin oppimisteorioihin oppimisympäristöt
perustuvat, sekä minkälaisia uusia oppimisen teorioita tällä hetkellä
suositaan. Luennolla käsiteltiin myös pedagogista mallia oppimisympäristöjen
suunnittelussa. Oppimisteorioista käytiin läpi ainakin kognitivismi ja
informaation prosessointinäkökulma, konstruktivismi, sosiaalinen vuorovaikutus
ja kulttuurinäkökulma sekä konnektivismi ja sosiaaliset verkostot.
Kognitivismi
syntyi aikanaan kritiikkinä behaviorismille, kun ihmistä ei enää nähty
ulkoisiin ärsykkeisiin reagoivana orgasmina. Kognitivismin mukaan oppija on
informaation käsittelijä, joka omaksuu tietoa, suorittaa kognitiivisia operaatiota
tiedolla ja varastoi tietoyksiköitä muistiinsa. Se painottaa tiedon
hankkimisen, ymmärryksen, sovelluksen, analyysin ja arvioinnin tyyppisiä
ajattelun prosesseja. Ensisijaisia opetusmuotoja ovat tiedon kanssa
työskentelyä ja jäsentelyä tukevat metodit, kuten lukeminen, muistiinpanot,
miellekartat, eli metodit jotka auttavat ajattelua ja asioiden hahmottamista ja
ymmärtämistä.
Konstruktivismissa
oppijat eivät ole passiivisia tiedon vastaanottajia, vaan he aktiivisesti rakentavat
tietämystään vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja tämä edelleen uudelleenorganisoi
mielen tietorakenteita. Oppijat aktiivisesti tulkitsevat tietoa eivätkä vain
omaksu sitä. Konstruktivismille tyypillistä on oppimislähtöiset
opetusmenetelmät, kuten projektioppiminen. Uudessa ops:sissa painotetaan
enemmän kuin ennen konstruktivismia.
Sosiaalinen
vuorovaikutus ja kulttuurinäkökulma painottavat ympäristön roolia oppimisessa,
sekä erityisesti sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä. Sosiokulttuurisessa
suuntauksessa kognitio ja oppiminen ymmärretään yksilön ja tilanteen
vuorovaikutuksena, oppiminen kuvataan ”osallistumisena” ja ”sosiaalisena
merkitysneuvotteluna”. Situationaalinen oppimisteoria painottaa, ettei ole
oppimista mikä ei olisi tilanne sidonnaista ja mihin ei liittyisi tiedon
suhteellinen tai neuvoteltu luonne. Oppiminen on tämän mukaan tehokkaimmillaan
oppimista tukevassa yhteisössä ja tukevia vuorovaikutuksen muotoja ovat
esimerkiksi yhteistyö, ongelmanratkaisu, luottamuksen rakentaminen ja jaettu
ymmärrys. Yleisiä opetusmenetelmiä ovat mm. vastavuoroinen opettaminen sekä
vertaisvuorovaikutusta tukevat ryhmämenetelmät.
Konnektivismi
ja sosiaaliset verkostot ovat tällä hetkellä uusimpana oppimisenteoriana. Oppiminen nähdään prosessina mikä tapahtuu
erilaisissa muuttuvissa ympäristöissä, ja pääajatuksena onkin, että oppiminen
tapahtuu tehokkaimmin osana sosiaalista verkostoa. Uutta informaatiota haetaan
jatkuvasti ja kyky tehdä erittelyjä tärkeän ja vähemmän tärkeän informaation
välillä muodostuu hyvin tärkeäksi taidoksi. Konnektivismi edustaa
oppimiskäsitystä joka heijastelee yhteiskunnallista muutosta siitä, että oppiminen
ei ole enää yksilön mielensisäistä toimintaa.
Oppimisen kannalta keskeisintä toimintaa on henkilökohtaisten
oppimisverkostojen rakentaminen ja erilaisiin tiedon virtoihin kytkeytyminen.
Erilaisten
oppimisteorioiden käyttö on huomattavasti tärkeämmässä roolissa koulun puolella,
mutta ne tulisi todellakin ottaa huomioon myös varhaiskasvatuksessa
tapahtuvassa, joka päiväisessä opetuksessa. Oppimista tapahtuu
varhaiskasvatuksessa jatkuvasti, eikä kaikki opetus ole etukäteen suunniteltua.
Oppimisympäristöjen suunnittelussa tulee ennen kaikkea ottaa huomioon
turvallisuus, uudessa varhaiskasvatuksen perusteissa (2016) kerrotaan kuinka; ”oppimisympäristöjä
suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä lasten kanssa. Niiden tulee tukea lasten
luontaista uteliaisuutta ja oppimisen halua sekä ohjata leikkiin, fyysiseen
aktiivisuuteen, tutkimiseen sekä taiteelliseen ilmaisuun ja kokemiseen”.
Nykyään varhaiskasvattajien tulee myös huomioida konnektivismin vaikutus
oppimisympäristöjen suunnittelussa, kun yhä enemmän aloitetaan teknologian
käyttö yhä nuorempien kanssa.
Pedagoginen
malli on teoriapohjainen jäsennys opetustilanteiden ja oppimisprosessin
etenemisestä. Didaktisesti käytettyinä mallit ohjaavat oppimisympäristön tai
-materiaalin rakentamista ymmärtävää syväoppimista tukevaksi.
Erilaisia
pedagogisia malleja ja toteutustapoja:
·
Käänteinen luokkahuone (Flipped classroom) jossa
oppimisen luonne on itseohjautuva ja aktiivinen. Ideana on, että oppija tekee
valmistelevia tehtäviä kotona, esim. katsoo videon, kirjoittaa blogia tai lukee
kirjaa, jonka jälkeen oppijat työskentelevät luokassa yhdessä. Tavoitteena on
parempi ymmärrys käsitteistä, niiden soveltamisesta ja yhteyksistä, kun on
luvassa enemmän keskustelua ja toimintaa kuin luennointia.
· Erilaiset yhteisöllisen oppimisen sovellutukset, kuten
tutkiva oppiminen. Oppimisen luonne aktiivinen ja yhteisöllinen. Perustuu ajatukseen
sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksestä oppimisessa. Opetusmenetelminä mm.
vastavuoroinen opettaminen, tutkiva oppiminen, ongelmanperustainen oppiminen,
case-työskentely, projektioppiminen tai osallistava pedagogiikka.
·
Sulautuva opetus (blendedlearning). Oppimisen luonne
on aktiivinen sekä yhteisöllisesti että itseohjautuvasti. Sulautuva opetus on
määritelty oppimisen menetelmäksi, jossa yhdistetään kontaktiopetusta ja
verkko-opetusta, yhdistetään jakelujärjestelmiä ja teknologioita sekä
yhdistetään opetustekniikoita ja metodeita.
· Täysin etänä verkossa/mobiilisti tapahtuva oppiminen
(online learning). Oppimisen luonne yhteisöllinen ja itseohjautuva.
Verkko-oppimisen tukemiseen on kehitetty 5 askeleen malli, joka sisältää:
pääsyn ja motivaation, sosialisaation verkossa, informaation jakamisen ja
vaihdon, tiedonrakentamisen ja kehityksen. Esimerkiksi Mooc-kurssit hyvä
esimerkki verkossa tapahtuvasta oppimisesta.
Pedagogisista
malleista etenkin erilaiset yhteisöllisen oppimisen menetelmät sopivat
varhaiskasvatuksessa käytettäviksi, kun lasten kanssa voidaan yhdessä toteuttaa
erilaisia projektitöitä, joka kehittää heidän ongelmanratkaisuaan sekä
vuorovaikutustaitoja. Käänteinen luokkahuone malli sekä täysin etänä tapahtuva
oppiminen, vaikuttavat myös erittäin toimivilta ratkaisuilta, mutta
varhaiskasvatukseen ne ovat liian hankalia, joten ehkä niistä jotkin
sovellutukset voisivat toimia?
Lähteet
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016.
Opetushallitus.
http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf
Luettu 26.1.2017
maanantai 13. helmikuuta 2017
Tilaa:
Kommentit (Atom)

